maanantai 14. joulukuuta 2015

Rakentajan kullanarvoinen vinkki nro 6: tarpeeksi pistorasioita!

Jee! Alle kuukausi edellisestä päivityksestä. Jotenkin tuo kuukausi on tullut henkiseksi takarajaksi, blogia kun en aio tosiaankaan lopettaa, niin paljon on vielä kirjoitettavaa ja näytettävää. Tämä seuraava vinkki tuli esille ihan arkipäivän askareissa. Tai no, joulua ei kai lueta ihan arkipäivän askareeksi. Mutta siis:

Älkää ihmiset säästelkö pistorasioiden määrässä! Laittakaa niitä mieluummin ihan liikaa kuin liian vähän. Tasaisesti joka paikkaan sirotellen. Kyllä, myös sinne, missä pistorasiaa ei muka koskaan tarvitse tai missä se näyttää vähän hölmöltä. Ja miettikää jokainen, siis ihan jokainen, tilanne, milloin pistorasialle on tarvetta. Joulu on tästä hyvä esimerkki.


Mehän olimme loistavasti kaukaa viisaita ja vain ja ainoastaan jouluvalot mielessä laitoimme pistorasiat keittiö-ruokailu-olohuone-tilan molempien tolppien katonrajaan.


Ah, miten helppo valot oli kiinnittää ja ihanan ajatteleva sähkärimme oli vielä laittanut molemmat rasiat saman katkaisijan taakse. Mutta, mutta. Ilmeisesti aikanaan riemuitessamme fiksuudestamme ja kaukokatseisuudesta unohdimme, että jouluna olisi kiva laittaa valoja muuallekin. Vaikka näihin ikkunoihin:


Tai ulos. Ulkona pistorasioita toki on suhteellisen paljonkin, mutta eipä tullut mieleen, että jouluna niistä olisi ihan kiva ottaa sähköä vaikkapa kuistin valoihin.

Olkaa te, jotka vielä rakennatte, viisaampia. Sillä aikaa me keskitymme nautiskelemaan tästä hyvästä päätöksestä:


Samoista pistorasioista saa muuten myös sillan kaiteen valot, jotka odottavat vielä paketissaan.

Ihanaa joulun aikaa kaikille!

sunnuntai 15. marraskuuta 2015

Takassa on hormi

Takka on vihdoin käyttövalmis! Suomen Sisustustakasta hankittu Nordpeis Havanna -kiertoilmatakka näytti pitkään (lue: 7 kuukautta!) tältä:

Suomen Sisustustakan Nordpeis Havanna -kiertoilmatakka ilman hormia


Jostain kumman syystä muuttotarkastuksessa oli muutolle kaksi ehtoa, joista toinen oli se, ettei takkaa saa polttaa.

Syy, miksi hormi jäi asentamatta oli se, että hormin toimitus myöhästyi hieman ja lopulta se saapui samana päivänä, jona timpurien oli pakko purkaa telineet pois. Muuton jälkeen motivaatio kasata telineet olohuoneen lattialle oli suoraan sanottuna nollissa. Etenkin kun elettiin kesää, eikä takkatuli ollut ensimmäisenä mielessä.

Syksyn ja pimeyden saavuttua tulen polttaminen alkoi kutkuttaa ihan uudella tavalla ja niinpä otimme itseämme niskasta kiinni. No myönnän, Mr T otti, sillä minun suureksi tehtäväksi jäi pitää P1 ja 2 poissa jaloista. Tiedä sitten, kumpi on hurjempaa; oma tehtäväni vai telineillä kuudessa metrissä hormipalojen kera kiikkuminen.

Telineet saimme lainaksi vastaavalta mestarilta ja avuksi ystävät M ja J:n.

Kuuteen metriin kohoava Premodul-hormi vaati telineet asennukseen


Premodul-hormi - helppo asentaa


Myös hormi tuli Suomen Sisustustakasta, mallia Premodul>> ja pisteet helposta asennuksesta; Käytännössä osat vain kasattiin päällekkäin. Yläpohjan läpivientiä helpotti huomattavasti se, että timpurit tekivät sinne aikoinaan valmiiksi hormin mentävän kotelon. Peltikaton läpivienti oli homman haasteellisin osuus, minkä takia ystävä M sai lopulta urakoida täyden työpäivän. Lopputulos näytti oikein komealta:

Nordpeis Havanna -takka ja Premodul-hormi asennettuina
Hormi asennettuna. Ylhäältä puuttuu vielä peittolevy, joka oli liian pieni  (=ennakkoon tehty aukko liian iso)
ja edestä suojalevy. Lamppujen alle kuuluu puolestaan pöytä.

Vinkki kattopellityksistä


Peltiseppä teki meille mittatilaustyönä piipun ulkopellit ja pellityksen harjalle saakka. Piipun mukana tulleet kattopellitykset olivat nimittäin ihan perusmallia, ja kompromisseja olisi jouduttu tekemään niin asentamisessa kuin tyylikkyydessä. Sama kävi itse asiassa saunan piipun kanssa. Joten jos mahdollista, kannattaa nuo perusmallin kattopellit jättää tilauksesta pois ja teetättää osat suosiolla paikallisella peltisepällä.

Viime perjantaina peltiseppä kävi tuomassa vielä katonrajaan tulevan peittolevyn sekä takan edustan suojapellin. Lasilevy oli pitkään ainoa vaihtoehto, mutta lähinnä aikataulusyistä päädyimme mustaan peltiin. Ajatus oli, että olkoon se siinä ainakin toistaiseksi, mutta mitä enemmän peltiä tuossa katselen, sitä paremmin se minusta siihen sopii. Joten ehkä se on jäädäkseen.

Nordpeis Havanna -takan edustalle tuli musta suojapelti


Enää puuttuu takan maalaus, nuohoojan tarkistuskäynti ja ensimmäiset tulet. Tervetuloa talvi!

keskiviikko 14. lokakuuta 2015

Kokemuksia verhoilukivestä kiukaan palosuojana

Kun nyt vihdoin sain esiteltyä saunan, päätinpä purkaa sitä hieman pienempiin osiin. Olemme materiaaleihin sen verran tyytyväisiä, että ajattelin kertoa tarkemmin kokemuksia muutamista valinnoista. Aloitetaan kiukaan palosuojaksi tulleesta Aitokiven Black Quartzite -verhoilukivestä.

Kiukaan palosuojaksi tuli Aitokivi Black Quartzite -verhoilukivi


Puukiuas vaatii tarkemman palosuojauksen kuin sähkökiuas, ja lähiseinien on oltava palamatonta materiaalia. Verhoilukiveä tuli kahdelle seinälle kiukaan ympärille. Black Quartzite sopii täydellisesti saunan muihin materiaaleihin, ja kiven kimaltelu on kiva lisä tunnelmaan. Kimallus näkyy tietysti parhaiten livenä, mutta tässä osa siitä kuviin vangittuna:

Black Quartzite -verhoilukivi on kimalteleva palosuoja saunaan


Helppo asentaa


Timpurit asensivat verhoilukivet suoraan muurattuun seinään saneerauslaastilla. Asennus oli sen verran nopeaa, etten ehtinyt heidän työtään aikanaan kuvaamaan.

Asennuksen jälkeen harjasimme kivet vähällä vedellä, mikä toi kivien kimalluksen aivan uudella tavalla esille. Jos siis joku teistä päätyy Aitokiven Black Quartziteen, muistakaa ehdottomasti kivien harjaus! Ero on huomattava. Sama pätee varmaankin White Quartziteen tai muihin kimallusta sisältäviin verhoilukiviin.

Aikanaan kirjoitin (täällä>>>) ”täydellisen verhoilukiven metsästyksestä” ja kuinka se päättyi todelliseen löytöön. Nyt voin huoletta sanoa, etten liioitellut lainkaan. Sopivasti kimalteleva kivi antaa modernille mökkisaunalle loistavan viimeistelyn. Kuten rivien välistä voi ehkä lukea: tykkään!

keskiviikko 7. lokakuuta 2015

Vihdoin esittelyssä sauna

Saunan lasiseinän asennus venyi monella kuukaudella, ja vaikka löylyä on nyt heitetty juhannuksesta lähtien, kirjoittamisinto latistui odottelun jalkoihin. Sauna on kuitenkin yksi talon ehdottomista lempipaikoistamme, jossa materiaalivalinnat osuivat aivan nappiin, joten on aika antaa tilalle ansaitsemansa esittely.

Mökkimäinen tunnelma ja harmaa sauna


Halusimme saunasta mökkisaunamaisen, kuitenkin modernin, ja väriltään savusaunan tumman. Tilana sauna on kauhean vaikea vangita kuviin, mutta tässä osviittaa lopputuloksesta.

Yleiskuvaa saunasta (ja ei, suihku ei ole saunan sisällä...):

Puuta ja kiveä -raksablogin harmaa sauna

Ja hieman tunnelmallisempi kuva:

Siparila Struktuuri -saunapaneeli ja Supi saunavahalla käsitellyt lauteet.

Seinässä ja katossa on pinnaltaan hienoharjattua Siparilan Struktuuri 176 -saunapaneelia (>>>). Helmiäisen harmaa väri ihastuttaa joka kerta saunaan mennessä. Supertaitava timpurimme teki myös listat samasta paneelista.

Lauteet ovat 160mm leveää haapaa, ja ne käsiteltiin kertaalleen Tikkurilan mustalla Supi Saunavahalla. Lopputulos oli juuri sopiva harmaa sävy. Vaha levitettiin vaahtomuovisiveltimellä, jolla saatiin hyvin tasainen jälki.

Savusaunamaisuutta saatiin Supi Saunavahalla käsitellyistä lauteista.

Puukiuas (Stoveman) vaatii tiukemmat palosuojaukset, ja materiaaliksi löytyi lopulta aivan ihana Aitokiven Black Quartzite -verhoilukivi (>>>), jonka kimaltelu antaa hämärään saunaan kirjaimellisesti loistavan tunnelman. Stovemanin kiuastakin (>>>) voimme suositella: kiukaasta saa sekä pehmeät että terävämmät löylyt riippuen, minne kohtaa veden heittää.

Stoveman kiukaan palosuoja Aitokivi Black Quartzite verhoilukivi.


Seuraava kuva kuvaa minusta parhaiten saunan tunnelmaa ja rauhaa:

Puuta ja kiveä blogin saunasta haluttiin harmaa ja modernin savusaunamainen.


Lempipaikkani on tuolla nurkassa. Tämän takia:

Saunan maisema.


Valitettavasti se on myös Mr Teen lempipaikka, joten neuvotteluilta ei vältytä.

Kaikenkaikkiaan olemme saunaan todella tyytyväisiä ja lopputulos on juuri se, mitä mielessämme haimme. Saunoa vain pitäisi vielä useammin!

keskiviikko 16. syyskuuta 2015

Kannattiko sisäovien magneettilukoista maksaa

Voi kamala sentään, viimeisestä tekstistä on tasan kuukausi aikaa! Hävettää. Siellä te monet painatte hommia keskellä rakennusprojektia, iltojen pimetessä, ja silti bloginne päivittyvät tasaista tahtia. Ja itselläni ei muka ole aikaa blogata, täältä valmiin kodin suojista. On siis aika ryhdistäytyä.

Mielessä on ollut kirjoittaa yhdestä joka päivä eteen tulevasta asiasta: sisäovien magneettilukoista.

Magneettilukko sisäovessa.
Magneettilukko sisäovessa.
Lukon kieli on piilossa oven ollessa auki.

Skaala sai meille myytyä magneettilukot sisäoviin muutaman satasen lisähinnalla, ja lupasin niistä aikanaan kirjoittaessani palata myöhemmin käyttökokemuksilla (kirjoitus täällä>>>). Nyt käyttökokemuksia on kertynyt, joten tässäpä arviota lukoista.

Magneettilukon ominaisuudet - totta vai tarua


Magneettilukko tarkoittaa käytännössä sitä, että lukon kieli ei näy oven ollessa auki eikä kahvaa tarvitse painaa ovea sulkiessa vaan lukkopesän magneetti nappaa kielen sisäänsä automaattisesti. 

Magneettilukoista sanotaan, että ovi sulkeutuu äänettömämmin ja auki ollessaan ovi on tyylikkäämmän näköinen.

Tyylikkyydestä olen samaa mieltä, ei sinänsä että lukon kieli itseäni olisi koskaan häirinnyt, mutta ei magneettilukollinen ovi ainakaan huonommalta näytä.

Magneettilukollisessa ovessa lukon kieli on piilossa oven ollessa auki.

Siihen samanmielisyyteni ominaisuuksista loppuvatkin. 

Ainakaan meidän ovissa lukkopesä ei kovin automaattisesti kieltä nappaa, vaan ovi pitää selkeästi painaa kiinni. Ja mitä tulee oven äänettömämpään sulkeutumiseen, niin valitettavasti tämäkään ominaisuus ei pidä lainkaan paikkaansa, oikeastaan päinvastoin. Koska ovi pitää painaa kiinni, lukko kolahtaa ikävästi kiinni mennessään. Magneettilukottomassa ovessahan kahvasta kääntämällä voi itse säätää kielen vauhdin, eli kolahduksen voimakkuuden.

Kannattiko magneettilukoista siis maksaa ekstraa? Ei todellakaan. Vaikka ne eivät elämää sentään suuremmin häiritse, niin tällä lailla toimivina ne ovat jopa huonommat ja äänekkäämmät kuin tavalliset lukot.

sunnuntai 16. elokuuta 2015

Artekin Tuoli 66 sai sinisen käsittelyn

Ruokapöytämme tuolipulma ratkeaa vähitellen. Romuritarilta tilattu penkki (>>>) ratkaisi toisen sivun istuintilan, ja tällä viikolla Artekin Tuoli 66 palasi osaksi toisen sivun tuolikimaraa, käytyään läpi värikäsittelyn. Nappasin aikanaan tuolin mukaan lapsuudenkodistani. Silloin se näytti vielä tältä:

Artek Aalto Tuoli 66
Artek Tuoli 66. KUVA: finnishdesignshop.fi
Ensimmäiseen omistusasuntoon Mr Teen kera muuttaessani maalasimme tuolin harmaaksi. Silloin vain maalasimme, sen enempää ajattelematta tai hiomatta. Harmaana tuoli matkasi myös uuteen kotiin:

Artek Aalto Tuoli 66 harmaaksi maalattuna

Vaan uudessa kodissa vaalean harmaa, hiukan sinne päin maalattu tuoli tuntui jotenkin pliisulta. Niinpä päätimme tehdä siitä tehosteväriläiskän muuten hyvin valko-harmaa-musta-puu-väritteiseen olohuone-ruokailutilaan. Olimme jossain vaiheessa napanneet mukaan Tikkurilan Kaunis Koti värilastun nro 14 >>>, jossa sininen L356 on yhdistetty meillä käytettyyn N499 harmaaseen. Koska sininen tehosteväri oli kummitellut mielessä jo pitkään, oli tuolin väri päätetty.

Tällä kertaa halusimme maalausjäljen olevan erityisen hyvä, joten kysyimme tarjouksia käsittelystä paikallisilta puusepänliikkeiltä ja huonekalumaalaamoilta. Kustannusariot olivat 200-300 euroa, mikä johti aika nopeasti "rakas, eiköhän maalata itse" -päätökseen. T otti tuolikäsittelyn iltojen projektikseen, ja näin se tapahtui:

Vaihe 1: Tuoli osiksi ja osista maalit pois hiomalla. Hiontaan T käytti epäkeskohiomakonetta, ihan halvinta mahdollista, Bilteman alle 30 euron konetta, joka toimi tarkoitukseen erinomaisesti. Hyvälaatuiset hiomapaperit (4 euroa/5kpl) tekivät hyvää jälkeä:


Artek Aalto Tuoli 66 hiottuna ja osiin purettuna.

Vaihe 2 ja 3: Seuraavaksi T pohjamaalasi osat valkoisella kalustemaalilla, ja sen jälkeen sinisellä Tikkurilan L356 kalustemaalilla. Maalaukseen käytettiin maalikaupan myyjän suosittelemaa hyvälaatuista lakkasivellintä (8 euroa). Myyjän mukaan helpoin tapa pilata maalausjälki on käyttää halpoja yleispensseleitä, joissa harjakset eivät ole tasapitkiä.


Artek Aalto Tuoli 66 maalattuna Tikkurilan L356 sinisellä.

Vaihe 4: Jalkojen kahden ja istuinosan sekä selkänojan kolmen pintamaalauskerran jälkeen oli vuorossa tuolin kasaus:


L356 sinisellä kalustemaalilla käsitelty Artek Aalto tuoli 66.

Alkuperäiset ruuvit T vaihtoi mustiksi, mikä antaa tuolille kivan loppusilauksen:



Hiomakone, sininen maali (valkoista kalustemaalia meillä jo oli), lakkasivellin ja ruuvit maksoivat yhteensä noin 55 euroa. Jälki on hyvä ja säästöä tuli parisataa euroa. Kannatti, minkä lisäksi sininen väri(läiskä) on loistava!

perjantai 7. elokuuta 2015

Vilpolan koivutapetti

Tuleehan sitä lopulta meillekin, nimittäin koivutapettia. Mutta ei Cole & Sonin Woodsia.

Saunan ja vilpolan, eli saunarakennuksen oleskelu- ja pukutilan, välinen seinä suorastaan huutaa tapettia pinnalleen. Meille saunan, johon on käynti vain ulkokautta, toivetila oli "moderni savusauna" ja mökkisaunamaisuus, joten haluamme hengen jatkuvan myös vilpolassa. Ajatuksissamme päädyimme koivutapettiin jo aikaa sitten, sillä se nenän edessä voi melkeinpä kuvitella vilvoittelevansa mökin kuistilla!

Vaan täydellisen koivutapetin löytäminen osoittautui hankalaksi tehtäväksi. Koivutapetteja löytyy sinänsä vino pino, mutta kaikissa tuntui olevan jotain vikaa: liikaa väriä, liian väritöntä, liian tiheää, liian harvaa, tai jos ei muuta, niin liian kallista. Tapetoitavaa alaa on kuitenkin vajaa 15 neliötä.

Halusin tapettiin ehdottomasti hieman väriä, mieluiten vihreää, jotta talvellakin voi muistella mökkisaunan löylyjä. Ja ratkesihan tämäkin ongelma lopulta.

Täydellisen koivutapetin metsästyksen tulos: Kozielin koivutapetti.
Vilpolamme tuleva koivikko.
KUVA: seinaruusu.fi

Jostain syystä olin unohtanut katsoa Seinäruusun tarjonnan, josta eräs ystävä aikaa sitten vinkkasi. Googlailu alkoi jo turhauttaa, kun lopulta tajusin mennä oikealle sivustolle, ja sieltähän tuo löytyi, Kozielin Young birch forest. Ja vielä erittäin kohtuulliseen hintaan: 27,50 euroa/rulla. Tarvitsemme kolme rullaa, joten hinnan jääminen alle 100 euroon lämmittää tässä vaiheessa erityisen paljon mieltä.

Koska vilpolan sisustus on vielä täysin vaiheessa ja lattian valtaa tällä hetkellä tuolinmaalausprojekti, en päässyt ottamaan havainnekuvia edes tyhjästä tilasta. Kuvaan tilan tapetteineen sitten aikanaan. Siinä voi tosin hiukan kestää, sillä arvomme vielä, uskallammeko alkaa itse tapetoida perinteistä paperitapettia. Pelästyin Tillin Raksan hermojen menetystä paperitapetin suhteen (>>), ja heiltä nuo raksahommat luonnistuvat kuitenkin hurjan paljon meitä paremmin. Eli säästääkö rahaa vai hermoja, kas siinäpä pulma.


p.s. Blogipäivitysten harventumiseen on luonnollinen selitys: aloitin juuri työt 2 vuoden äitiyslomatauon jälkeen. Uutta arkea opetellaan, mutta onneksi valmiissa talossa. En ymmärrä, miten te niin moni onnistutte projektissa töiden ja arjen ohella. Arvostan.

keskiviikko 29. heinäkuuta 2015

Löytö tontin reunalta

Kesän edetessä huokailin tuskissani, kun tontin rajalta alkaa tällainen pöpelikkö:


Round-uppi oli jo valmiina suihkimaan heinät kumoon, tai ainakin estämään niiden leviämisen tontin puolelle, kunnes tein lähempää tuttavuutta pöpelikköön. Pensaiden kätköistä löytyi nimittäin v-a-l-t-a-v-a määrä näitä kaunokaisia:


Jippii! Meidän tontilla, tai siis tosi asiassa tontin ulkopuolella, mutta kuitenkin muiden ulottumattomissa, kasvaa todellinen vadelmakeidas. Ja onneksi kasvaa nimenomaan tontin rajojen takana, sillä muuten ne olisivat joutuneet viime kesänä kaivurin kitaan.

Huomenna uhmaan ötököitä ja marssin ämpäri kädessä marjastamaan. Tänään nelivuotiaamme keräsi mummonsa kanssa hetkessä tämän saaliin (tai tuplat tästä, mutta puolet oli jo ehtinyt kadota parempiin suihin):


Saa nähdä, josko ämpäri riittääkään.

sunnuntai 26. heinäkuuta 2015

Mistä iso (mutta edullinen) ruokapöytä?

Ruokapöydästä meinasi tulla pieni stressi, sillä vielä maaliskuussa, viikko ennen muuttoa, google kävi kuumana hakusanoilla "iso, pitkä, leveä ruokapöytä". Koska ruokailutila sen sallii, halusimme pöydän, jonka ympärille saa helposti kymmenenkin syöjää. Leveyttä sai olla vähintään 100cm. Niin ja tyylikäskin sen tuli olla.

Sinänsä isoja ruokapöytiäkin oli tarjolla, mutta hinnat tuntuivat olevan pilvissä. Kunnes sitten eräänä iltana tärppäsi. Nettikauppa Room21:stä lähti tilaukseen Arc220 ruokapöytä>>>. Koko 220x100 ja hinta tarjouksessa toimituskuluineen alle 600 euroa. Nyt kun Romuritarilta tilattu lankkupenkkikin (tarinaa penkistä täällä>>>) on saatu ruokapöydän ääreen, voi pöytää esitellä enemmän. Tässäpä tämä:

Arc220 iso ruokapöytä ja Romuritarin pitkä lankkupenkki.

Vain tuolit puuttuvat


Pöytä- ja penkkiongelma ratkesivat, mutta tuolien hankinta on vielä vaiheessa. Pöydän ympärille tulee kokoelma erilaisia tuoleja. Kuvassa oleva musta tuoli saa jäädä, Stokken Trip Trap puolestaan väistyä, kun nuorimmainenkaan ei siinä oikein enää suostu istumaan. Takana näkyvä betonijakkara jää, ja lisäksi Artekin aikanaan harmaaksi maalattu tuoli käsitellään uudestaan tilan väriläiskäksi, minkä jälkeen sekin on tervetullut pöydän ääreen. Lisäksi hakusessa on vielä valkoinen tuoli sekä muutama jakkara.

Vepsäläisen betonijakkara ja Artekin uutta käsittelyä odottava tuoli.
Vepsäläisen betonijakkara ja Artekin uutta värikäsittelyä odottava tuoli ovat osa ruokapöydän kokonaisuutta.

Lankkupenkkiin olemme oikein tyytyväisiä. Penkki ei jousta, vaikka pituutta on 220cm ja väritys sopii niin pöytään kuin lattiaan. Itse asiassa väri on lähes identtinen portaiden askelmien kanssa.

Romuritarin pitkä lankkupenkki Arc220 ruokapöydän rinnalla.


Pöytä ehdittiin jo kertaalleen vaihtaa, kun ensimmäisen mukana tulleet ruuvit tulivat pöytälevystä läpi. Uutta pöytää odotettiin kuukausi, ja hulluinta oli, että sen mukana tulivat kahdet ruuvit: sekä oikeat että ne ylipitkät!?! Tällä kertaa ylipitkät jäivät ruuvaamatta ja pöytä saatiin kasaan. Tykkäämme pöydästä kyllä kovasti. Runko on öljyttyä tammea ja levy laminaattia, joka on helppo pitää puhtaana, vaikkakin pyyhintäjäljet jäävät aika helposti näkyviin. Mutta suositeltavien listalle menee tämäkin. Värejä ja kokoja on muuten saatavilla muitakin.

Ja vaikka suurimmaksi osaksi pöydän ääressä olemme vain me neljä, niin iso pöytä on ihana.

keskiviikko 15. heinäkuuta 2015

Ruokapöydän lankkupenkki käsityönä Romuritarilta

Tänään saapui kauan odotettu paketti:

Odotettu paketti Romuritarilta: ruokapöydän penkki.

Paketin muoto (niin, ja jo tämän jutun otsikko) kertonee, että vihdoin loppui jos minkälaisten tuoliratkaisujen etsiminen ruokapöydän ympärille, kun syöjiä on ollut vähänkään enemmän.

Haussa pitkä ruokapöydän penkki metallijaloilla


Ruokapöytä ja ruokapöydän tuolit kuuluvat siihen kategoriaan, joka on ollut talon osalta vahvana mielessä käytännössä jo ennen kuin kaivuri iski kauhansa tontilla maahan. Halusimme ehdottomasti pitkän ja leveän pöydän, jonka toiselle puolelle tulisi kokoelma erilaisia tuoleja ja toiselle puolelle penkki. Pitkä, tyylikäs lankkupenkki, ehdottomasti metallijaloilla.

Monen illan googlailun tuloksena Mr T sitten törmäsi tähän Antiikkiliike Romuritarin Siberian lankkupenkkiin:

Antiikkiliike Romuritarin Siberian lankkupenkki.
Lankkupenkki Siberian. KUVA: romuritari.fi

Ihastusta ensisilmäyksellä seurasi tarjouspyyntö Romuritarille, ja kun reilun 300 euron tarjous käsityönä tehdystä mittatilauspenkistä tuntui erittäin kohtuulliselta, oli penkki löytynyt. 

Romuritari toteuttaa penkin halutun mittaisena, kansi on Siperian lehtikuusta ja jalat rautaa. Me halusimme penkin ruokapöydän pituisena, joten tilaukseen lähti 220cm penkki. Vaikka tuotanto myöhästyi jonkin verran, oli palvelu todella ystävällistä ja yhteyshenkilömme Katri piti meidät ajan tasalla projektin osalta. Romuritari saa suosituksen jo palvelun perusteella, ja kun penkki tänään avattiin paketista, myös lopputulos on jopa enemmän kuin osasimme odottaa. Innostuinkin kuvaamaan penkin useammasta kulmasta:

Pitkä ruokapöydän penkki löytyi Romuritarilta.
Mm. jalkojen paikan sekä reunan värin Romuritari toteuttaa toiveiden mukaan. Reunan olisi saanut myös mustana.

Pitkä lankkupenkki metallijaloilla ruokapöytään.
Tilasimme penkin 220cm mittaisena, yhtä pitkä kuin ruokapöytämme on.
Pitkän ruokapöydän lankkupenkin kansi on Siperian lehtikuusta ja jalat rautaa.
Penkin kansi on Siperian lehtikuusta ja jalat tukevaa rautaa.

Nyt kun penkkiongelma on ratkaistu, kehtaa itse ruokapöytääkin esitellä. Sen tarinan kerron seuraavassa jaksossa.

keskiviikko 8. heinäkuuta 2015

Etupihan sisäänkäynti ja asfaltointi

Yksi etappi on jälleen saavutettu: pääsimme eroon viimeisistäkin kuormalavoista! Tai ”eroon” on lievää huijausta, sillä muutama niitä tuolla pihan reunassa vielä tönöttää, mutta käyttöä niille ei enää ole. Etupihan terassi valmistui viikko sitten, ja sisäänkäynti sujuu nyt lavojen sijaan ihka oikeita portaita pitkin.

Etupihan terassi tehtiin asfaltin päälle.


Tämänkin terassin teossa luotimme saman ystävän apuun kuin takapihan terassia tehdessä. Ja kyllä vain tuli jälleen hyvää, siistiä ja viimeisteltyä jälkeä, eikä aikaa mennyt kuin muutama ilta. Seuraava kuvakavalkaadi kertokoon terassin vaiheet:

Tolppien perustusharkot toimivat terassin rakenteiden tukena.
Tolppien perustusharkoista saatiin terassiin hyvä tuki.

Sokkeliin kierretangolla kiinnitetty tukipuu terassin rakenteiden tukena.
Sokkeliin laitettiin tukipuu kiinni kierretangolla.

Sitten vain lautoja ruuvaamaan.

Terassi piti muotoilla asfaltin kaatojen mukaan, joten alimmat laudat jouduttiin muotoonleikata.
Lopputuloksesta tuli hienon viimeistelty.

Poikkilautaisen terassin pystylaudoilla tehty yksityiskohta.
Mr Teen ajatuksesta terassi jaettiin pystylaudoilla kahtia.
Tykkään kovasti tästä yksityiskohdasta.

Materiaali on sama kuin takapihan terassissa, 28x120 kestopuuta. Myös tämä terassi käsitellään Sioo Puunkäsittelyllä>>, joka tekee pinnasta luonnollisen hopeanharmaan ja helppohoitoisen.

Seuraavana on vuorossa tolppien maalaus tummanharmaaksi sekä loppukesällä Sioo-käsittely.

Etupiha sai asfaltin


Kuten kuvista huomaa, etupiha on asfaltoitu. Päädyimme lopulta asfaltoimaan koko etupihan, sillä

  • istutuksista ja pihatöistä pääsemme kyllä nauttimaan tontin takaosan tiimoilta ihan riittämiin
  • asfaltti oli nopea ja helppo ratkaisu saada etupiha viimeisteltyä
  • vihreyttä voi tuoda ruukkujen avulla
  • asfaltti toimii loistavasti (lasten) pelailupihana


Viimeinen kohta on todistettu jo useammalla sähly-, tennis- ja pallopelillä. Pian piha muuttuu myös koriskentäksi, sillä putki lopullista tolppaa varten juntattiin valmiiksi asfaltin sisään. Näin korin ei pitäisi huojua komeimmistakaan donkeista. Ainakaan tämän korin...

Koritelineestä tulee tukeva, kun tukiputki on valmiiksi asfaltin sisällä.


sunnuntai 28. kesäkuuta 2015

Kierrätyskaappi: fiksuimpia ratkaisuja talossa

Kuten otsikko sen sanoo, tähän ratkaisuun olemme olleet todella tyytyväisiä uudessa kodissa.

Yksi ärsyttävimmistä asioista edellisissä kodeissa olivat tiskipöydällä kuivumassa olevat maito- ja piimätölkit, joita lapsiperheessä kuluu, huoh, todella paljon. Toiselle sijalle ärsytysasioissa kipusivat ties missä rönsyilevät tyhjät lasi- ja peltipurkit. Näistä halusimme ehdottomasti eroon, ja kun kerran oli mahdollisuus suunnitella, niin suunniteltiinpa sitten tämäkin asia pois päiväjärjestyksestä. Tässä kodinhoitohuoneeseen tullut kierrätyskaappi:


Kierrätyskaappi tekee kierrättämisestä helppoa.
Yksi kodinhoitohuoneen kaapeista on kierrätyskaappi. Etualalla on paikat lasille ja kartongille, takana metallille.
Toinen takarivin roskiksista on ihan vain roskis, jota en nyt viitsinyt kuvata :)

Minusta kierrättää pitää ehdottomasti. Mr Teen mielestä kierrätys on hyvä juttu, jos vain siitä tehdään helppoa. Nyt se on paitsi helppoa, myös silmälle mukavampaa, hajuttomampaa ja kaikin puolin yksinkertaisempaa. Täyttyneet lasi-, kartonki- ja metalliroskikset viedään kauppareissun yhteydessä kiertoon ja uusi kierrätysrumba voi alkaa.

Pullot ja lehdet keräämme toiseen kaappiin hyllylle, lehdet suoraan paperikassiin.

Kaiken turhan saaminen pois keittiöstä oli iso helpotus, mutta myönnän, että meillä asiaa helpottaa khh:n sijainti suoraan keittiön vieressä. Sinne tyhjät purkit kun jaksaa kiikuttaa jopa saman tien.

torstai 11. kesäkuuta 2015

Terassin käsittely harmaaksi

Mr T vietti lähes koko toukokuun kotona isäkuukauden merkeissä. Kuukauden päätavoite oli takapihan terassin rakentaminen (niin siis totta kai isä-poika-suhteen vahvistamisen lisäksi). Kun työt 5.5. aloitettiin, oli näkymä illalla tämä:


Terassin perustukset.



Ja kun viimeinen lomapäivä oli päätöksessään, takaovi avautui tähän:

Puuta ja kiveä -raksablogin valmis terassi auringonlaskussa.


Tavoite saavutettu.

Tässä vielä seuraavan päivän valossa otettu kuva:

Takapihan terassi käsittelyä vaille valmiina.

Terassin rakennusvaiheista kirjoitan vielä myöehemmin, silloin selviää myös etualan kolmion tarkoitus...

Löytö terassin käsittelyyn: Sioo Wood Puunkäsittely


Painekyllästetty mänty on vihreänä toki kovin kaunis (…), mutta näin kauniin vihreäksi se ei sentään jää. Haluamme terassista luonnollisen harmaan. Puu kyllä harmaantuu iän myötä, mutta ihan niin kärsivällisiä emme ole. Herkemmin luontaisesti harmaantuva puu, kuten lehtikuusi, olisi taas ollut materiaalina selvästi kalliimpi.

Google kävi jälleen kovilla, kun T etsi ratkaisua, kuinka halvemman puun saa kauniisti harmaannutettua. Lopulta googlailujen tuloksena löytyi käsittelyaine nimeltä Sioo Puunkäsittely. Rakennuskemian>>> maahantuoma ruotsalainen innovaatio lupaa mm. seuraavaa:

  • kaunis, puhdas ja hopeanharmaa puupinta
  • tehokas suoja likaa ja hyönteistuhoja vastaan
  • huolto minimaalista: ei vaadi vuosittaista käsittelyä, kestää jopa 10 vuotta
  • ehkäisee halkeilemista ja tikkuja
  • myrkytön, ympäristöystävällinen ja vesiohenteinen

Luonnollisen harmaa terassi jopa vuodessa


Sioo-käsittelyn jälkeen terassin pitäisi saada kauniin harmaa pinta jo vuodessa. Alla on kuvat kahden vuoden ikäisestä terassista, joka on rakennettu painekyllästetystä laudasta. Ylempi kuva on ilman Sioo-käsittelyä ja alempi Sioo-käsiteltynä.

Terassi ilman Sioo-käsittelyä.
KUVA sioo.fi>>
Sioo Puunkäsittelyllä käsitelty terassi on kahden vuoden jälkeen kauniin harmaa.
KUVA sioo.fi>>

Juuri tuo luontainen hopeanharmaa väri ja vähäinen huollon tarve iskivät meihin: terassin käsittelyaine oli löytynyt!

Olimme yhteydessä Sioo Puunkäsittelyä maahantuovaan Rakennuskemiaan, ja kun meille tarjoutui mahdollisuus testata Sioota blogiyhteistyön merkeissä, tartuimme oitis tilaisuuteen. Pääsettekin jatkossa tarkemmin seuraamaan, kuinka käsittely tehdään ja miten se ajan kuluessa vaikuttaa.

Lisätietoa Sioo Puunkäsittelystä voi kurkkia Sioon sivuilta>>> sekä Rakennuskemian sivuilta>>>.


* Blogiyhteistyö Rakennuskemian kanssa

lauantai 6. kesäkuuta 2015

Sisustuksellinen rikkalapio ja blogien voima

Kodissa on oltava yllättävän paljon pakollisia ja tuiki tarpeellisia, vaan usein ulkonäöltään kovin tavallisia ja sisustukseen varsin sopimattomia tavaroita. Tähän kategoriaan kuuluvat muun muassa rikkalapio ja -harja. Useimmista on toki saatavilla myös design-versioita, mutta näin raksaprojektin loppuvaiheessa ne nyt eivät vain ihan istu budjettiin. Arvatkaapa siis, oliko ilo ylimmillään, kun jostain blogista kerran bongasimme Annon rikkaharjasetin:

ANNO puinen harjasetti: edullinen design rikkalapio.

Kodin1:n hinta 29,95, ostohetkellä vielä tarjouksessa 24 euroa ja risat, sai raksabudjetinkin hymyilemään. Ja tätä kehtaa pitää jopa esillä.

Blogeissa on voimaa


Nyt en tosiaan muista, missä blogissa setin aikanaan näimme, mutta ilman teitä kanssabloggaajia olisi tämäkin saattanut jäädä huomaamatta. Teidän muiden blogeista olemme saaneet mielettömän hyviä vinkkejä, sisustuksellisten hankintojen lisäksi tietenkin myös itse raksailuun, joten kiitos teille kaikille, jotka haluatte ja jaksatte tekstistä ja kuvasta toiseen blogejanne päivittää. Viimeisin bongaus on Villa Sundeck -blogista: tästä linkistä>>> löytyvä puutarhaletku- ja telinesetti on jo kirjattu hankintalistalle. Hintaa 23 euroa, mutta ulkonäkö aika lailla niitä vihreitä ja keltaisia letkuja miellyttävämpi. Raksaajan lompakko kiittää.