Artekin Tuoli 66 sai sinisen käsittelyn

Ruokapöytämme tuolipulma ratkeaa vähitellen. Romuritarilta tilattu penkki (>>>) ratkaisi toisen sivun istuintilan, ja tällä viikolla Artekin Tuoli 66 palasi osaksi toisen sivun tuolikimaraa, käytyään läpi värikäsittelyn. Nappasin aikanaan tuolin mukaan lapsuudenkodistani. Silloin se näytti vielä tältä:

Artek Tuoli 66. KUVA: finnishdesignshop.fi

Ensimmäiseen omistusasuntoon Mr Teen kera muuttaessani maalasimme tuolin harmaaksi. Silloin vain maalasimme, sen enempää ajattelematta tai hiomatta. Harmaana tuoli matkasi myös uuteen kotiin:

Vaan uudessa kodissa vaalean harmaa, hiukan sinne päin maalattu tuoli tuntui jotenkin pliisulta. Niinpä päätimme tehdä siitä tehosteväriläiskän muuten hyvin valko-harmaa-musta-puu-väritteiseen olohuone-ruokailutilaan. Olimme jossain vaiheessa napanneet mukaan Tikkurilan Kaunis Koti värilastun nro 14 >>>, jossa sininen L356 on yhdistetty meillä käytettyyn N499 harmaaseen. Koska sininen tehosteväri oli kummitellut mielessä jo pitkään, oli tuolin väri päätetty.

Tällä kertaa halusimme maalausjäljen olevan erityisen hyvä, joten kysyimme tarjouksia käsittelystä paikallisilta puusepänliikkeiltä ja huonekalumaalaamoilta. Kustannusariot olivat 200-300 euroa, mikä johti aika nopeasti "rakas, eiköhän maalata itse" -päätökseen. T otti tuolikäsittelyn iltojen projektikseen, ja näin se tapahtui:

Vaihe 1: Tuoli osiksi ja osista maalit pois hiomalla. Hiontaan T käytti epäkeskohiomakonetta, ihan halvinta mahdollista, Bilteman alle 30 euron konetta, joka toimi tarkoitukseen erinomaisesti. Hyvälaatuiset hiomapaperit (4 euroa/5kpl) tekivät hyvää jälkeä:

Vaihe 2 ja 3: Seuraavaksi T pohjamaalasi osat valkoisella kalustemaalilla, ja sen jälkeen sinisellä Tikkurilan L356 kalustemaalilla. Maalaukseen käytettiin maalikaupan myyjän suosittelemaa hyvälaatuista lakkasivellintä (8 euroa). Myyjän mukaan helpoin tapa pilata maalausjälki on käyttää halpoja yleispensseleitä, joissa harjakset eivät ole tasapitkiä.

Vaihe 4: Jalkojen kahden ja istuinosan sekä selkänojan kolmen pintamaalauskerran jälkeen oli vuorossa tuolin kasaus:

Alkuperäiset ruuvit T vaihtoi mustiksi, mikä antaa tuolille kivan loppusilauksen:

Hiomakone, sininen maali (valkoista kalustemaalia meillä jo oli), lakkasivellin ja ruuvit maksoivat yhteensä noin 55 euroa. Jälki on hyvä ja säästöä tuli parisataa euroa. Kannatti, minkä lisäksi sininen väri(läiskä) on loistava!

Vilpolan koivutapetti

Tuleehan sitä lopulta meillekin, nimittäin koivutapettia. Mutta ei Cole & Sonin Woodsia.

Saunan ja vilpolan, eli saunarakennuksen oleskelu- ja pukutilan, välinen seinä suorastaan huutaa tapettia pinnalleen. Meille saunan, johon on käynti vain ulkokautta, toivetila oli "moderni savusauna" ja mökkisaunamaisuus, joten haluamme hengen jatkuvan myös vilpolassa. Ajatuksissamme päädyimme koivutapettiin jo aikaa sitten, sillä se nenän edessä voi melkeinpä kuvitella vilvoittelevansa mökin kuistilla!

Vaan täydellisen koivutapetin löytäminen osoittautui hankalaksi tehtäväksi. Koivutapetteja löytyy sinänsä vino pino, mutta kaikissa tuntui olevan jotain vikaa: liikaa väriä, liian väritöntä, liian tiheää, liian harvaa, tai jos ei muuta, niin liian kallista. Tapetoitavaa alaa on kuitenkin vajaa 15 neliötä.

Halusin tapettiin ehdottomasti hieman väriä, mieluiten vihreää, jotta talvellakin voi muistella mökkisaunan löylyjä. Ja ratkesihan tämäkin ongelma lopulta.

Vilpolamme tuleva koivikko.
KUVA: seinaruusu.fi

Jostain syystä olin unohtanut katsoa Seinäruusun tarjonnan, josta eräs ystävä aikaa sitten vinkkasi. Googlailu alkoi jo turhauttaa, kun lopulta tajusin mennä oikealle sivustolle, ja sieltähän tuo löytyi, Kozielin Young birch forest. Ja vielä erittäin kohtuulliseen hintaan: 27,50 euroa/rulla. Tarvitsemme kolme rullaa, joten hinnan jääminen alle 100 euroon lämmittää tässä vaiheessa erityisen paljon mieltä.

Koska vilpolan sisustus on vielä täysin vaiheessa ja lattian valtaa tällä hetkellä tuolinmaalausprojekti, en päässyt ottamaan havainnekuvia edes tyhjästä tilasta. Kuvaan tilan tapetteineen sitten aikanaan. Siinä voi tosin hiukan kestää, sillä arvomme vielä, uskallammeko alkaa itse tapetoida perinteistä paperitapettia. Pelästyin Tillin Raksan hermojen menetystä paperitapetin suhteen (>>), ja heiltä nuo raksahommat luonnistuvat kuitenkin hurjan paljon meitä paremmin. Eli säästääkö rahaa vai hermoja, kas siinäpä pulma.


p.s. Blogipäivitysten harventumiseen on luonnollinen selitys: aloitin juuri työt 2 vuoden äitiyslomatauon jälkeen. Uutta arkea opetellaan, mutta onneksi valmiissa talossa. En ymmärrä, miten te niin moni onnistutte projektissa töiden ja arjen ohella. Arvostan.