Rakentajan kullanarvoinen vinkki nro5: älä luista paperitöistä

Tai muuten olohuoneesi näyttää muuton jälkeen tältä:

Eilen otin vihdoin itseäni niskasta kiinni ja päätin järjestää kertyneen paperikaaoksen kansioihin. Meillä raksa-ajan paperitöistä vastasin minä. Alkuvaihe on varsin siististi kansioissa, ja kaikki viralliset asiakirjat, lupakuvat jne. siellä missä pitääkin, mutta mitä lähemmäs loppua tultiin, sitä suuremmaksi kaaos kävi. Etenkin käyttöohjeet, takuutodistukset ja rahtikirjat survoin raksalta vain muuttolaatikkoon sekä isoon lähes pohjattomaan kassiin tarkoituksena järjestää ne sitten aikanaan. 

Eilen nuo väliaikaissäilöt alkoivat lopullisesti hyppiä silmille, joten oli aika tarttua toimeen. Homma on vielä kesken, mutta kaikki te, jotka olette vielä projektin alkuvaiheilla, tehkää elämä helpommaksi ja varatkaa itsestäänselvyyksien (pohjapiirrokset, lupakuvat, pöytäkirjat, suunnitelmat, todistukset yms.) lisäksi ainakin käyttöohjeille ja rahtikirjoille/toimitusluetteloille jo nyt omat kansiot, joihin loppuvaiheen päivittäin lisääntyvät paperit ja manuaalit on helppo sujauttaa. Ja mitä tunnollisemmin matkan varrella kertyviä papereita mapittaa, sitä helpompi lopussa on hymyillä, sekä kaivaa esiin juuri se oikea porakaivon pöytäkirja, jota muuttotarkastaja käsi ojossa vielä lopuksi pyytää.

Silta kahdesta kuvakulmasta

Jos Pee 1 ja 2:lta kysytään kodin parasta paikkaa, on yksi vahva vaihtoehto yläkerran silta. Tässä syy:

Silta on myös erinomainen autorata ja juoksuväylä, etenkin kun tuossa sivussa asennusta odottavat kaapinovet poistuvat häiritsemästä...

Tässä puolestaan syy, miksi itse pidän sillasta niin paljon:

Kun Mr T aikanaan luonnosteli pohjapiirrosta, perustana oli makuuhuoneeseen johtava silta, jota pitkin kävellessään voisi ihailla näkymää, johon aikanaan tontissa ihastuimme. Monen mielestä silta voi tuntua turhilta neliöiltä, mutta parin viikon kokemuksella ratkaisu oli todella oikea. Nukkumaanmeno on viime päivinä venynyt luvattoman myöhäiseen, mutta joka ikinen kerta jaksan pysähtyä sillalle hiljaisen talon rauhassa huokaisemaan näkymää ja katsomaan taivasta, joka ei koskaan ole samanlainen. 

Muuttolaatikot alkavat hiljakseen kadota ja viikonloppuna olisi tarkoitus ottaa hankinta- ja sisustusspurtti. Sen jälkeen kehtaan laittaa enemmän kuviakin. Netinkin kanssa on hiukan ongelmia, joten siksi edessäsi on elämäni ensimmäinen Blogger appsillä tehty päivitys, kirsikkana kakun päällä iPadillä otetuilla kuvilla. Yhtään en tiedä, miltä tämä julkaistaessa näyttää, joten mahdollinen anteeksipyyntö tulee varmuudeksi nyt ja tässä.

Kotona ollaan!

Tämän vuoden pääsiäinen jää mieleen hieman muusta kuin mämmistä, suklaamunista ja lampaasta. Vaikka kaikkia näitäkin pääsiäiseemme kuului, niin kyllä se isoin juttu, yllätysmunista huolimatta myös Pee 1:lle, oli MUUTTO! Kyllä, täällä me nyt asutaan, viime torstaista lähtien. I-H-A-N-A-A!

Blogihiljaisuutta selittää laatikoiden purku-urakka, kun tavaroiden pitäisi pikku hiljaa löytää omille paikoilleen. Vaan hiljaa hyvä tulee, nyt meillä ei ole kiire enää minnekään.

Kuvia laitan, kunhan sisustus näyttää muultakin kuin muuttolaatikoilta. Paljastetaan nyt kuitenkin jotain pientä, tai itse asiassa aika suurta, ainakin jos Pee 1:ltä kysytään:

4-vuotiaamme odotti uudessa kodissa eniten kerrossänkyyn pääsyä. Päädyimme lopulta kerrossänkyyn, jossa on leveämpi alasänky, johon Pee 2 siirtyi suoraan pinnasängystä. Tori.fistä löytynyt sänky lyhennettiin huoneeseen sopivaksi ja maalattiin pirteäksi. Ensimmäisenä iltana yläsängyssä nukkujaa odottivat Ryhmä Haun (jos sinulla ei ole pieniä poikia etkä tiedä Ryhmä Hauta, huoli pois!) Vainu ja Samppa ja alasängyssä Disneyn Salama ja Martti. Pee 2:n ensimmäisen illan "pääsen täältä itse pois!" -hurmoksen rauhoituttua yöt ovat sujuneet oikein hyvin.

Reilun vuoden sisällä koetun neljän muuton jälkeen nyt on jotenkin erityisen rauhallinen olo. Kotona on kiva olla.