Nordpeis Havanna: ensimmäinen tuli takassa

Vihdoin oli tämän kuvan vuoro:

Ensimmäiset tulet takassa! Eihän näitä odoteltukaan kuin kymmenisen kuukautta. Odotusaika venähti noinkin suureksi, sillä saimme hormin asennettua vasta marraskuussa, ja nuohooja tarkasti takan vasta tällä viikolla. Tarkastamattomassa takassa emme uskaltaneet poltella kuin kynttilöitä.

Ja hyvältähän elävä tuli näyttää! Ja hyvältä näyttää myös Nordpeis Havanna -takka. Tuli palaa jotenkin erityisen kauniisti (ihan näin puolueettomilla ja kymmenen kuukautta malttamattomasti hetkeä odottaneilla silmillä katsottuna), ja salmiakkimuotoinen takka sopii tilaan kuin valettu; tulen näkee niin sisään astuessa, sohvalta tuijotellessa tai keittiössä ruokaa laittaessa.

 

Tällä hetkellä olo on kovin onnellinen. Leuto pakkaspäivä sujui koko perheen voimin järvellä luistellen ystäväperheen kolaamalla kentällä. Luistelun perään lämmiteltiin omassa ihanassa saunassa, minkä jälkeen sytytettiin takkaan tuli ja nautiskeltiin tortilloista. Voin sanoa, että kyllä kannatti, niin rakentaminen kuin maalle muutto. Elämä on aika ihanaa.
Jaksakaahan te sisukkaat raksailijat: kaikki se työ palkitaan vielä!

Kylmyys tuli taloon

Viime viikkojen pakkaset ovat laittaneet monet talot koetukselle. Mielenkiinnolla itsekin odotimme, kuinka uusi koti käyttäytyy, kun mittari laski alle -20 asteen. Ja huonostihan se käyttäytyi. Pahimmillaan täällä hytistiin alle 16 asteessa. Näille oli käyttöä:

Meillähän talo lämpiää, ja viilenee, maalämmöllä. Lattioissa kiertää Viessmannin maalämpöpumpun pumppaama vesi, ja kun ymmärrettiin (no myönnän jälleen, minä en ole vieläkään ymmärtänyt) säätää lämmityskäyrääkin oikein, niin lämpötila on ollut ihan mukava. Ei koskaan mikään erityisen lämmin, mutta mukava. Aina siihen saakka, kunnes elohopea valahti lähemmäs -30 astetta.

19 asteessa minä vielä väitin, ettei talvella sisällä pitäisikään pärjätä t-paidassa, turhaa energiankulutusta vain. 18 asteessa yritin vielä muistella, että kyllähän edellisessäkin (vuonna 1953 rakennetussa...) kodissa piti välillä vetää villapaitaa päälle. 17 asteessa myönnyin, että soitetaan vain sinne huoltoon.

Pumppu hankittiin aikanaan LämpöYkköseltä, joten huoltokin tilattiin heiltä. Ja siitäpä tulikin mielenkiintoiset kaksi päivää. LämpöYkkönen hoitaa huollot nimittäin tekstiviestein! Huolto on toki auki 24/7, mutta jotenkin tuntuu, että helpommalla olisivat kaikki päässeet, jos olisimme saaneet huoltomiehen paikalle. Mr T tekstaili huollon kanssa kaikkiaan noin neljä tuntia availlen, säädellen ja kuvaten pumppua. Kauhulla vain mietin, mitä olisi käynyt, jos Tee olisi ollut reissussa nuo päivät; minä ja Peet 1 ja 2 retkellä teknisessä tilassa setvimässä pumpun saloja.

Syykin löytyi lopulta: ilmeisesti jo asennuksen yhteydessä sähkövastuksen ylilämpösuoja oli lauennut, minkä takia pumppu ei, jos oikein ymmärsimme, käyttänyt lisäsähköä veden lämmittämiseen. Kuuden kilowatin pumppu ja 135 metrin kaivo riittivät lähemmäs 30 asteen pakkasilla lämmittämään lattiassa kiertävän veden vajaa 30 asteiseksi, mikä ei sitten ihan riittänyt lämmittämään taloa.

Oli tässä myös onni onnettomuudessa. Maalämpöpumppua avatessa Tee huomasi, että lämminvesivaraajaa ruostumiselta suojaava sähköanodi oli jäänyt jo asennuksessa maadoittamatta ja oli näin pois toiminnasta. Tätä ei olisi varmaan koskaan huomattu, jos lämmitysongelmia ei olisi tullut. Ja ainakin Tee tuntee nyt pumpun perinpohjaisesti.

Nyt lämpöä on noin 22 astetta. Neljän, ja etenkin kuuden, asteen ero on muuten sisätiloissa huikea.

Lämpimiä pakkaspäiviä!

p.s. Harmittaa: henkinen takarajani max. kuukauden kirjoitustaukoon ylittyi viidellä päivällä. Pitää ryhdistäytyä.