Pihatyöt alkoivat

Otsikkoon voisi lisätä "reilu kuukausi sitten", joten on korkea aika kertoa, miten ne etenevät.

Takapihammehan on rinnepiha, joka koostuu oikeastaan kolmesta osasta; terassilta alas laskeva rinne, tasainen välipiha sekä muurin alla alimmalla tasolla oleva tasainen alapiha. Etupihan päädyimme asfaltoimaan jo aikaa sitten (täällä juttua siitä>>), mutta takapiha on saanut odottaa jo kahden kesän yli. Ja niin se odottelisi edelleen ilman muutamaa sattumaa.

Luonnollisesti ajattelimme ottaa pihaan ammattilaisen suunnitelman. Viime kesänä potentiaalinen suunnittelija kävi tunnin konsultointikäynnillä, josta Mr Teelle jäi kytemään ajatus jos toinenkin (itselleni jäi lähinnä kytemään ajatus, että huh, kun pihan suunnitteleminen on hankalaa). Jo tuolloin suunnittelija varoitteli varaamaan sekä suunnittelijan että koneet ajoissa, mutta niin se vaan menee, että pihaan havahtuu vasta, kun maa alkaa pilkistää lumen alta. Suunnittelijamme osalta tämä oli jo aivan liian myöhäistä.

Kysyimme suunnitelmatarjousta myös toiselta taholta ja samaan aikaan Tee päätti kysäistä maatyöt tehneeltä kaivurikuskiltamme kesän aikatauluja. Puhelun Rauskille Tee teki torstaina 20.4. ja huppistakeikkaa, maanantaina 24.4. kaivuri jo jylläsi pihassa. Rauskilla oli nimittäin koko kesä täynnä, mutta seuraava viikko oli vielä vapaana. Suunnitelmaahan meillä ei ollut, mutta Teen istuttua yhden illan leivinpaperin ja asemapiirroksen kanssa meillä sellainen oli. Itse olin hiukan kauhuissani, miten voimme edetä ilman ammattilaisen apua, mutta onneksi päätin tässä(kin) asiassa luottaa Teehen. Opetus yksi: jos haluat suunnittelijan pihallesi, ole mieluiten liikkeellä jo edellisenä syksynä. Opetus kaksi: tämä(kään) ei lopulta ole rakettitiedettä; pihasuunnitelman voi pitkälle toteuttaa myös itse, etenkin jos käytössäsi on näkemystä omaava kaivurikuski.

Kaksi päivää Rauskin kaivuri painoi hommia ja kuorma-auto toi kivituhkaa, multaa ja kiveä pihaan, minkä jälkeen pihan muodot olivat mallillaan ja piha "päällysteitä vaille valmis". Ja niitä tässä on sitten reilu kuukausi kaikelta liikenevältä ajalta puuhailtu.

Koska teksti uhkaa venyä kauhean pitkäksi, niin tässä nyt ensimmäinen osio; päätimme edetä alhaalta ylös, joten ensimmäisenä teimme alapihan, josta tulee pelailupiha. Nurmikon kylvö ja muurin reunuksen teko seuraavaksi kuvina, voilà:

Nurmikon teko alkoi nurmikkojyrällä, jonka haimme kaverilta seuraavana päivänä, kun olin sellaisen perään Facebookissa kysellyt. Eläköön some!

Kylvöalue haravoidaan ja jyrätään useampaan kertaan. Tässä lopputulos ennen kylvöä. Alueen pinta-ala on noin 125m2.

Ilma oli kovin haasteellinen nurmikon kasvulle; kaksi viikkoa kuivuutta, minkä jälkeen kylmää ja jäätävää sadetta. Jotain vihreää on sentään jo näkyvissä, toiveet siis elävät vielä.
Muurin vierustaan tulee mustaa sepeliä, ja alue rajattiin ylijääneillä harkkotiileillä, jotka maalataan aikanaan.

Sepelin alle tuli maisemointikangas. Sepeli on mustaa 16-32mm sepeliä, joka tässä näyttää vielä hyvin harmaalta, mutta mustuu sateiden tai kastelun myötä.

Sepelin kärrääminen (etupihalta rinnettä pitkin alas) oli tämän päivän työ, ja siinä hommassa pääsin muurin puoliväliin asti. Taustalla näkyy Teen projekti, josta lisää seuraavassa pihajaksossa.

P.s. mustan sepelin löytäminen irtotavarana osoittautui hyvin haasteelliseksi. Säkeissä sitä olisi löytynyt helpostikin, mutta tarvitsemamme määrä oli niin suuri, että useampi ilta kannatti taas googlata, jotta toimitus onnistui irtona.

Screen-kaihtimet: aurinko katosi, maisema säilyi

Ulkopöydän äärellä aurinkolasit ovat ihan jees, mutta eivät tämän pöydän äärellä. Maisemaa emme kuitenkaan halunneet verhoilla peittää.

Aurinko! Kevät! Ihanaa! Rakastan sitä, kun aurinko tunkee sisälle vielä pitkälle iltaan, mutta rajansa kaikella. Siinä vaiheessa, kun päivällistä syödessä pitää laittaa (sisällä!) aurinkolasit päähän, jotain on tehtävä.

Viime kesänä projekti jäi puolitiehen, mutta tänä keväänä tartuin härkää sarvista; tarjouspyyntö muutamaan paikkaan, värin tarkastus, tilaus, odotus, asennus ja voilà, meillä on screen-kaihtimet! Tai screen-verhot, screen-rullaverhot... rakkaalla lapsella noita nimiä riittää, mutta screen-kaihtimista kai jostain syystä yleisesti puhutaan. Joka tapauksessa, tässäpä nuo:

Maisemaa emme halunneet verhoilla peittää, joten screen-verhot olivat lopulta oikeastaan ainoa ratkaisu. Pyysin tarjouksia jo viime keväänä, mutta silloin vastaan tulivat niin saamattomuus kuin budjettikin. Hyvä niin, sillä hinnat olivat tulleet vuodessa ihan kiitettävästi alaspäin. Hintojen vertailu myös kannattaa, sillä kalleimman ja edullisimman ero oli lopulta neljän ikkunan (kaksi muuta tuli tuonne vasemmalle olohuoneeseen) verhosta useita satasia, vaikka laatu on (ilmeisesti) hyvin sama. Meille verhot tulivat Osiokaihtimet-nimiseltä toimittajalta, jota suosittelen kyllä lämpimästi. Palvelu oli ensiluokkaista ja verhot asennuksineen tulivat tilauksen jälkeen todella nopeasti. Kiitos vielä Osion Markolle!

Kangas torjuu erittäin hyvin auringon häikäisyn, mutta kuten kuvasta näkyy, maisemaa voi tuijotella alaslaskettujenkin verhojen takaa. Ilmeisesti kangas estää myös kuumuutta, mutta vielä eivät kevään helteet ole yltäneet testauslukemiin.

Enää ei tarvitse koko perheen syödä kuin kanat orrella tuolla samalla penkillä istuen.

Vierassänky piiloutuu sohvan sisään

Kun ei ole (luvattoman) pitkään aikaan kirjoittanut mitään blogiin, tuntuu hölmöltä julkaista juttua jostain keskeneräisestä, mutta hei, jostain tämä kirjoittaminen on taas uudelleen aloitettava. Ja mikä sen parempi kuin aloittaa asiasta, josta olen ihan täpinöissäni. Nimittäin tästä:

Meillä on alakerrassa huone, jolle ei oikein vielä ole löytynyt lopullista käyttötarkoitusta. Aikanaan kyselin täälläkin vinkkejä huoneen käytölle (blogiteksti Vinkkejä kaivataan>>). Huone on nyt ollut suloinen sekasotku lasten askarteluhuonetta, kuntoiluhuonetta ja Wii-pelihuonetta. Vierashuoneeksi huone on muuttunut aina yövieraiden kyläillessä, ja silloin paikalle on kannettu sohvasänky saunalta, sillä sitä täydellistä sohvasänkyä emme tähän huoneeseen vielä ole löytäneet.

Mr. Teen sisko muutti juuri, ja häneltä jäi ylimääräiseksi 120 leveä sänky. Lupasimme ottaa sängyn väliaikaisesti säilytykseen, kun se nyt tuonne huoneeseen mahtui, ja ennen kuin hankimme lopullisen sohvan tilalle. Vaan kuinkas sitten kävikään. Tee pääsi jälleen googlailun makuun ja törmäsi AVA Roomin päiväpeittoratkaisuihin>>. Ja jotakuinkin kunnes ehdin kissaa sanoa, oli vierassänky-sohva-ongelmamme ratkaistu: sängystä ei tarvitsisikaan luopua, vaan siitä tehtäisiin sohva, joka muuntuu tarpeen mukaan sängyksi, jota jopa yökyläilijöiden selät kiittelevät!

Mekanismista ja väriratkaisuista kerron sitten, kun saamme selkätyynyt hankittua ja sängyn näyttämäänkin sohvalta. Jos viimeaikainen kirjoitustahti jatkuu, niin todennäköisesti joskus ensi kesänä... Mutta lupaan yrittää parhaani!

Pala koivutapettia ja korisvessaa

Moi pitkästä aikaa! Meidän saunan vilpola alkaa olla esittelykunnossa, joten tässäpä pieni kurkistus sinne. 

Seinä kaipasi ehdottomasti jotain väriä, ja niinpä tapetoimme pintaan koivua muistuttamaan talvellakin mökkisaunan maisemasta. Ja paino sanalla tapetoimme. Uskalsimme siis lopulta tarttua itse liisteriin ja rulliin, vaikka sitä kovasti täällä>> epäilin!

Lisäksi saimme vilpolan pikkuruisen vessan käyttökuntoon. Deadline oli entisen korisjengini saunailta tulevana lauantaina. Tässä syy, miksi korisjengi toimi motivaattorina valmiiksi saamiselle:

Vessa on muutenkin sisustettu aiheeseen liittyen, mutta se ansaitsee ihan oman postauksensa.

Ihanaa viikonloppua!

Sioo käsitelty harmaa terassi 3 kuukauden jälkeen

Meillä on harmaa terassi!
Vaikka terassin käsittelystä on aikaa vasta 3 kuukautta, väri on muuttunut silminnähtävän selvästi. Sioo Puunkäsittelyllä luvataan tuloksia jopa kuuden viikon jälkeen, ja omin silmin nähtynä voimme sanoa näin olevan. Terassi käsiteltiin 13.5. (siitä juttua täällä>>>) ja harmaantumista ja värin kirkastumista tapahtuu koko ajan. Hyvä vertailukohde on etupihan terassi, jota emme vielä käsitelleet (tarkoitus on tehdä se tulevana viikonloppuna), ja väriero on tooodella selvä.

Kuviin on vaikea saada todellista väriä, mutta ennen-jälkeen-vertailukuvat kertovat olennaisen:



Terassi ennen Sioo puunkäsittelyä

Terassi 3 kk Sioo Puunkäsittelyn jälkeen

Sioon juju on se, että käsittely tekee puun väristä noin vuodessa kauniin ja luonnollisen hopeanharmaan, minkä lisäksi aineella on liuta hyviä ominaisuuksia, kuten myrkyttömyys ja jopa 10 vuoden huoltoväli. Jo nyt terassi ikäänkuin hohtaa kauniin harmaana ja pinta tuntuu mukavalta jalalle. Tykkään!