Löytö tontin reunalta

Kesän edetessä huokailin tuskissani, kun tontin rajalta alkaa tällainen pöpelikkö:

Round-uppi oli jo valmiina suihkimaan heinät kumoon, tai ainakin estämään niiden leviämisen tontin puolelle, kunnes tein lähempää tuttavuutta pöpelikköön. Pensaiden kätköistä löytyi nimittäin v-a-l-t-a-v-a määrä näitä kaunokaisia:

Jippii! Meidän tontilla, tai siis tosi asiassa tontin ulkopuolella, mutta kuitenkin muiden ulottumattomissa, kasvaa todellinen vadelmakeidas. Ja onneksi kasvaa nimenomaan tontin rajojen takana, sillä muuten ne olisivat joutuneet viime kesänä kaivurin kitaan.

Huomenna uhmaan ötököitä ja marssin ämpäri kädessä marjastamaan. Tänään nelivuotiaamme keräsi mummonsa kanssa hetkessä tämän saaliin (tai tuplat tästä, mutta puolet oli jo ehtinyt kadota parempiin suihin):

Saa nähdä, josko ämpäri riittääkään.

Tästä nautimme pian joka ilta

H-hetki lähestyy; muuttotarkastus on näillä näkymin tämän viikon perjantaina. Hurjaa. Mr Teen illalla lähettämä kuvaviesti "Kohta nautitaan tästä joka ilta!" -tekstillä sai minut jotenkin hyvin konkreettisesti tajuamaan, että muutto on todella lähellä. Pian voimme tosiaankin katsoa tätä maisemaa vaikka ihan joka ilta, meidän omasta kodista:

Matka on ollut toisaalta pitkä, mutta toisaalta mennyt todella nopeasti. Itse asiassa näköjään yhdeksän päivää vajaa vuosi sitten kirjoitin postauksen hyvin samanlaisella kuvalla (täällä>>), kun olimme käyneet ensimmäistä kertaa fiilistelemässä ilta-auringossa kylpevällä tontilla. Tuolloin maatöiden aloitukseen oli vielä useampi kuukausi aikaa, ja muutto tuntui hyvin, hyvin kaukaiselta haaveelta. Ja nyt muuttoon on viikko aikaa. Hurjaa. Uskomatonta. Ihanaa.

Tsemppiä kaikki te, jotka olette vasta projektinne alussa: se h-hetki tulee ennemmin kuin arvaattekaan!

Perustukset ja maatyöt valmiina

Lähtötilanne tontilla oli tämä:

 



Ja tänään tontti näytti tältä:

Ja kyllä, se aiempi pettymyskin (Ensimmäinen takaisku >>>) ratkaistiin, ja Pee 1 ja 2 saivat tontin alareunaan tasaisen pelailupihan!

Miten tähän tultiin, on ihan oman postauksen aihe. Kaikessa kesä- ja raksakiireessä on blogin päivitys kärsinyt, mutta lupaan pian kertoa tarkemmin perustuksista ja maatöistä, niiden tekijöistä ja kustannuksista.

Kuulemisiin :)



Paperinkulmasta pohjapiirrokseksi

- toiveena toimiva moderni puutalo

Aika lailla vuosi sitten Mr T otti yhtenä iltana paperia ja kynän eteensä ja alkoi hahmotella. Tuloksena oli talon pohjapiirros. Itse asiassa pienillä viilauksilla tulos oli meidän talon pohjapiirros. Ja mainittakoon, että tuolloin meillä ei vielä ollut edes varmuutta tontista. Luonnos kävi sittemmin läpi yhden arkkitehdin ja lopullisen suunnittelijamme, mutta lopputulos on pitkälti alkuperäinen.

Myönnän avoimesti, että kunnia Villa HTI:n ratkaisuista ja toiminnallisuuksista kuuluu Mr Teelle. Enkä edes kirjoita tätä ajatuksena voida myöhemmin sanoa, että itsehän en olisi tehnyt sitä ja tätä ratkaisua ;D Välillä ihmettelen, mistä T ammentaa kaikki visionsa. Näin kävi juurikin pohjapiirroksen kanssa.

Talo tontin mukaan

Päällimmäisenä ajatuksena Teellä oli sisällyttää pohjaan tiettyjä toiminnallisuuksia, joista hän oli salaa haaveillut ilmeisesti jo pitempään (minullehan rakennusprojekti tuli enemmänkin puun takaa). Koska tonttimme parhaita ominaisuuksia on näköala kahdelle järvelle, ei sitä luonnollisesti kannata jättää hyödyntämättä. Tontin varmistuttua näkymän merkitystä onkin korostettu entisestään. Kivitalohaaveen kariuduttua ajatus kivitalomaisesta modernista puutalosta hallitsi myös suunnittelua. Tietyistä yksityiskohdista jouduttiin matkan varrella luopumaan ja yhdessä vaiheessa oli koko pohja vaarassa mennä uusiksi, kun tontin rajat tulivat vastaan. Talon mahtuminen meni lopulta senttipeliksi, mutta Finnlamellin Jari Toivosen suunnittelun ansioista saimme haluamamme. Vaikka Finnlamelliin emme talotoimittajana päätyneet, haluamme tässä kohden kiittää Jaria loistavasta suunnittelutyöstä ja asiakaslähtöisestä asenteesta!

No millainen talostamme sitten tulee? Ulkoapäin tällainen:



Sisään kutsumme teidät mitä pikimmiten!

Fiilistelyä tontilla

Kävimme tänään Mr Teen vanhemmilla, eli myös tulevan kotimme kulmilla. Kotiin lähtiessä taivas leiskui punaisena auringonlaskusta, ja koskapa emme olleet vielä nähneet tonttia ilta-auringossa, päätimme koukata tontin kautta. Ja onneksi päätimme. Kännykameran kuva ei kerro koko totuutta, mutta juuri tällaisia iltoja odotamme kuin kuuta nousevaa… tai aurinkoa laskevaa.

Tontti sijaitsee kukkulalla, josta on näkymät kahdelle järvelle. Aurinko laskee toiseen niistä, ja olohuone-keittiö-akselin ikkunat antavat suoraan tuolle järvelle. Tämän päivän käynti vahvisti, kuinka oikeassa T aikanaan oli: tontti on näkymiltään yhdellä alueen parhaista paikoista. Ja ah, näen jo meidät sohvalla viinilasit kädessä, lapset kiltisti nukkumassa (kuten aina…), nauttimassa illan rauhaisista tunneista. Eihän siihen olekaan enää kuin pari laudan pätkää matkaa… Vaan hyvää kannattaa odottaa.

Tiedän, mistä näen tänä yönä unta. Hyvää yötä!

Ja alussa oli vain ajatus -eli miksi päätimme rakentaa talon

Mikä saa mukavuudenhaluisen pariskunnan, jolle jo listojen viimeistely saati viherkasvien hengissä pitäminen on haaste, unelmoimaan omasta talosta ja tontista? Entä mikä saa paljasjalkaisen helsinkiläistytön muuttamaan reilusti niiden kuuluisien Kehien ulkopuolelle?

Vastaus ensimmäiseen kysymykseen on pitkälti se, että myynnissä olevat talot ovat joko oman unelman kompromisseja tai hurjalla hintalapulla varustettuja. Vastauksia toiseen kysymykseen on kaksi: se, että tuo hintalappu nousee sitä hurjemmaksi, mitä etelämpänä pysytään sekä Mr T. Itse olin jo haudannut rakennushaaveet pelkästään seuraamalla pääkaupunkiseudun tonttien hintoja, joten vakava ajatus talonrakentamisesta lähti lopulta täysin Teestä. Joutui hän sentään 8 vuotta kypsyttelemään minulle ajatusta omalle kotiseudulleen muutosta.

Haparoivia ensiaskeleita

Ensimmäiset maininnat muistan tosin vasta muutaman vuoden takaa. Pohjalla oli jokunen ohimennen heitetty kommentti lähinnä vitsinä (tai näinhän olin naiivisti luullut), kun kuulin ensimmäisen totisemman mietinnän ajatuksesta. Olimme matkalla Teen vanhemmilta kotiin, kun hän alkoi puhua alueelle muuton puolesta. Kun en oikein keksinyt fiksuja vastaväitteitä faktoihin, niin mitäpä nainen hädissään tekee: purskahtaa tietysti itkuun. Muistan sen ahdistuksen tunteen, kun helsinkiläisen minuuteni ensimmäiset sirpaleet saattoi suorastaan kuulla putoilevan auton lattialle. Mr T taisi pelästyä reaktiotani, ja kuten kunnon avioparin kuuluu tehdä, asiasta ei hiiskuttukaan vähään aikaan.

Kuinkas sitten kävikään

Eräänä päivänä T uskalsi jälleen nostaa kissan pöydälle. Alueelle oli tullut tontteja myyntiin "seudun parhaalta paikalta". Kyseessä oli kuulemma todellinen ”nyt tai ei koskaan” -tilaisuus. (Tässä vaiheessa on hyvä paljastaa, että T on myyntitöissä). En vieläkään tiedä mitä siinä lopulta kävi, mutta niin vain yhtenä iltana huomasin allekirjoittavani tonttitarjouksen ja kiikuttavani sen seuraavana päivänä postilaatikkoon. Jälkimmäinen oli minusta olosuhteet huomioiden suuri luotto minuun Teeltä.

Kolmas kerta toden sanoo

Tuon tarjouskilpailun hävisimme. Ja myönnän avoimesti, että kivi putosi sydämeltäni. Meni muutama kuukausi, kunnes yhtenä iltana huomasin jälleen allekirjoittavani tonttitarjousta. Nyt kaupan oli vapautunut vielä entistä kiinnostavampi tontti: reilu tuhat neliötä kukkulan päällä ja näkymä kahdelle järvelle. Kirje postiin ja odottamaan. (Minun) kädet vapisten avasimme kunnalta tullutta, jälkikäteen ajatellen liian ohutta, kirjettä. Hävisimme taas. Ja tiedättekö, nyt olin jopa hieman pettynyt. Paino kuitenkin sanalla hieman. Tässä vaiheessa totesimme kohtalon ratkaisseen pelin, teimme silloiseen kotiimme hankintoja, tapetoimme, sisustimme ja päätimme jäädä siihen onnellisesti asumaan.

Mutta ei kahta ilman kolmatta. Kiitos Teen siskon huomasimme kolmen kuukauden lunastusajan jälkeen, että tontti oli vapautunut uudelleen. Aika oli tehnyt tehtävänsä, ja nyt myös minä innostuin: tällä kertaa emme aikoneet hävitä kisaa. Hinta kohdilleen, nimet alle, kirje postiin ja niin vain yhtenä päivänä töistä kotiutuessani pöydällä odotti skumppapullo ja pino rakennus- ja sisustuslehtiä. Tontti oli meidän!

Ja nyt siihen tontille pitäisi rakentaa talo.