Artekin Tuoli 66 sai sinisen käsittelyn

Ruokapöytämme tuolipulma ratkeaa vähitellen. Romuritarilta tilattu penkki (>>>) ratkaisi toisen sivun istuintilan, ja tällä viikolla Artekin Tuoli 66 palasi osaksi toisen sivun tuolikimaraa, käytyään läpi värikäsittelyn. Nappasin aikanaan tuolin mukaan lapsuudenkodistani. Silloin se näytti vielä tältä:

Artek Tuoli 66. KUVA: finnishdesignshop.fi

Ensimmäiseen omistusasuntoon Mr Teen kera muuttaessani maalasimme tuolin harmaaksi. Silloin vain maalasimme, sen enempää ajattelematta tai hiomatta. Harmaana tuoli matkasi myös uuteen kotiin:

Vaan uudessa kodissa vaalean harmaa, hiukan sinne päin maalattu tuoli tuntui jotenkin pliisulta. Niinpä päätimme tehdä siitä tehosteväriläiskän muuten hyvin valko-harmaa-musta-puu-väritteiseen olohuone-ruokailutilaan. Olimme jossain vaiheessa napanneet mukaan Tikkurilan Kaunis Koti värilastun nro 14 >>>, jossa sininen L356 on yhdistetty meillä käytettyyn N499 harmaaseen. Koska sininen tehosteväri oli kummitellut mielessä jo pitkään, oli tuolin väri päätetty.

Tällä kertaa halusimme maalausjäljen olevan erityisen hyvä, joten kysyimme tarjouksia käsittelystä paikallisilta puusepänliikkeiltä ja huonekalumaalaamoilta. Kustannusariot olivat 200-300 euroa, mikä johti aika nopeasti "rakas, eiköhän maalata itse" -päätökseen. T otti tuolikäsittelyn iltojen projektikseen, ja näin se tapahtui:

Vaihe 1: Tuoli osiksi ja osista maalit pois hiomalla. Hiontaan T käytti epäkeskohiomakonetta, ihan halvinta mahdollista, Bilteman alle 30 euron konetta, joka toimi tarkoitukseen erinomaisesti. Hyvälaatuiset hiomapaperit (4 euroa/5kpl) tekivät hyvää jälkeä:

Vaihe 2 ja 3: Seuraavaksi T pohjamaalasi osat valkoisella kalustemaalilla, ja sen jälkeen sinisellä Tikkurilan L356 kalustemaalilla. Maalaukseen käytettiin maalikaupan myyjän suosittelemaa hyvälaatuista lakkasivellintä (8 euroa). Myyjän mukaan helpoin tapa pilata maalausjälki on käyttää halpoja yleispensseleitä, joissa harjakset eivät ole tasapitkiä.

Vaihe 4: Jalkojen kahden ja istuinosan sekä selkänojan kolmen pintamaalauskerran jälkeen oli vuorossa tuolin kasaus:

Alkuperäiset ruuvit T vaihtoi mustiksi, mikä antaa tuolille kivan loppusilauksen:

Hiomakone, sininen maali (valkoista kalustemaalia meillä jo oli), lakkasivellin ja ruuvit maksoivat yhteensä noin 55 euroa. Jälki on hyvä ja säästöä tuli parisataa euroa. Kannatti, minkä lisäksi sininen väri(läiskä) on loistava!

Mistä iso (mutta edullinen) ruokapöytä?

Ruokapöydästä meinasi tulla pieni stressi, sillä vielä maaliskuussa, viikko ennen muuttoa, google kävi kuumana hakusanoilla "iso, pitkä, leveä ruokapöytä". Koska ruokailutila sen sallii, halusimme pöydän, jonka ympärille saa helposti kymmenenkin syöjää. Leveyttä sai olla vähintään 100cm. Niin ja tyylikäskin sen tuli olla.

Sinänsä isoja ruokapöytiäkin oli tarjolla, mutta hinnat tuntuivat olevan pilvissä. Kunnes sitten eräänä iltana tärppäsi. Nettikauppa Room21:stä lähti tilaukseen Arc220 ruokapöytä>>>. Koko 220x100 ja hinta tarjouksessa toimituskuluineen alle 600 euroa. Nyt kun Romuritarilta tilattu lankkupenkkikin (tarinaa penkistä täällä>>>) on saatu ruokapöydän ääreen, voi pöytää esitellä enemmän. Tässäpä tämä:

Vain tuolit puuttuvat

Pöytä- ja penkkiongelma ratkesivat, mutta tuolien hankinta on vielä vaiheessa. Pöydän ympärille tulee kokoelma erilaisia tuoleja. Kuvassa oleva musta tuoli saa jäädä, Stokken Trip Trap puolestaan väistyä, kun nuorimmainenkaan ei siinä oikein enää suostu istumaan. Takana näkyvä betonijakkara jää, ja lisäksi Artekin aikanaan harmaaksi maalattu tuoli käsitellään uudestaan tilan väriläiskäksi, minkä jälkeen sekin on tervetullut pöydän ääreen. Lisäksi hakusessa on vielä valkoinen tuoli sekä muutama jakkara.

Vepsäläisen betonijakkara ja Artekin uutta värikäsittelyä odottava tuoli ovat osa ruokapöydän kokonaisuutta.

Lankkupenkkiin olemme oikein tyytyväisiä. Penkki ei jousta, vaikka pituutta on 220cm ja väritys sopii niin pöytään kuin lattiaan. Itse asiassa väri on lähes identtinen portaiden askelmien kanssa.

Pöytä ehdittiin jo kertaalleen vaihtaa, kun ensimmäisen mukana tulleet ruuvit tulivat pöytälevystä läpi. Uutta pöytää odotettiin kuukausi, ja hulluinta oli, että sen mukana tulivat kahdet ruuvit: sekä oikeat että ne ylipitkät!?! Tällä kertaa ylipitkät jäivät ruuvaamatta ja pöytä saatiin kasaan. Tykkäämme pöydästä kyllä kovasti. Runko on öljyttyä tammea ja levy laminaattia, joka on helppo pitää puhtaana, vaikkakin pyyhintäjäljet jäävät aika helposti näkyviin. Mutta suositeltavien listalle menee tämäkin. Värejä ja kokoja on muuten saatavilla muitakin.

Ja vaikka suurimmaksi osaksi pöydän ääressä olemme vain me neljä, niin iso pöytä on ihana.

Ruokapöydän lankkupenkki käsityönä Romuritarilta

Tänään saapui kauan odotettu paketti:

Paketin muoto (niin, ja jo tämän jutun otsikko) kertonee, että vihdoin loppui jos minkälaisten tuoliratkaisujen etsiminen ruokapöydän ympärille, kun syöjiä on ollut vähänkään enemmän.

Haussa pitkä ruokapöydän penkki metallijaloilla

Ruokapöytä ja ruokapöydän tuolit kuuluvat siihen kategoriaan, joka on ollut talon osalta vahvana mielessä käytännössä jo ennen kuin kaivuri iski kauhansa tontilla maahan. Halusimme ehdottomasti pitkän ja leveän pöydän, jonka toiselle puolelle tulisi kokoelma erilaisia tuoleja ja toiselle puolelle penkki. Pitkä, tyylikäs lankkupenkki, ehdottomasti metallijaloilla.

Monen illan googlailun tuloksena Mr T sitten törmäsi tähän Antiikkiliike Romuritarin Siberian lankkupenkkiin:

Lankkupenkki Siberian. KUVA: romuritari.fi

Ihastusta ensisilmäyksellä seurasi tarjouspyyntö Romuritarille, ja kun reilun 300 euron tarjous käsityönä tehdystä mittatilauspenkistä tuntui erittäin kohtuulliselta, oli penkki löytynyt. 

Romuritari toteuttaa penkin halutun mittaisena, kansi on Siperian lehtikuusta ja jalat rautaa. Me halusimme penkin ruokapöydän pituisena, joten tilaukseen lähti 220cm penkki. Vaikka tuotanto myöhästyi jonkin verran, oli palvelu todella ystävällistä ja yhteyshenkilömme Katri piti meidät ajan tasalla projektin osalta. Romuritari saa suosituksen jo palvelun perusteella, ja kun penkki tänään avattiin paketista, myös lopputulos on jopa enemmän kuin osasimme odottaa. Innostuinkin kuvaamaan penkin useammasta kulmasta:

Mm. jalkojen paikan sekä reunan värin Romuritari toteuttaa toiveiden mukaan. Reunan olisi saanut myös mustana.

Tilasimme penkin 220cm mittaisena, yhtä pitkä kuin ruokapöytämme on.

Penkin kansi on Siperian lehtikuusta ja jalat tukevaa rautaa.

Nyt kun penkkiongelma on ratkaistu, kehtaa itse ruokapöytääkin esitellä. Sen tarinan kerron seuraavassa jaksossa.

Pohjapiirros: Onko olohuoneessa oltava televisio?

Ei, sanoin vielä kuukausi sitten.
Alkuperäisenä ajatuksena oli, että olohuone säilyy teeveettömänä seurustelutilana ja ohjelmat katsotaan mediahuoneessa. Ajatuksesta voit lukea enemmän täällä >>

Enää en ole asiasta ollenkaan niin varma. Olohuoneen, ruokailutilan ja keittiön muodostama kokonaisuus on aika lailla kotimme sydän.

Olohuone vasemmalla, ruokailutila takan jälkeen,
keittiö alkaa siitä, mihin kuva loppuu.

Korkeista ikkunoista avautuu näkymä kahdelle järvelle, ja tila on suunniteltu niin, että siinä on mukava istua niin syödessä, seurustellessa, itsekseen lukiessa tai vain aikaa viettäessä. Etenkin tuota viimeistä kohtaa säestää meillä valitettavan usein televisio. Onko siis täysin järjetöntä piilottaa tv erilliseen (ja pieneen!) huoneeseen ja lopulta huomata, että koko perhe istuu illat tuossa huoneessa, ilman sitä hienoa näkymää, johon tontissa ihastuimme ja josta myös maksoimme.
No on.

Kuten ssisustusuunnittelutapaamisessa Helena Karihtala totesi: koti tehdään itseään, ei vieraita varten. Täten päätin tässä ja nyt: emme riskeeraa kotimme parhaan, näyttävimmän ja viihtyisimmän tilan jäämistä käyttämättömäksi. Tervetuloa televisio!

Korkea tila: näyttävä, mutta haastava

Olohuoneen huonekorkeus on 3 metriä. Kuvan lisätystä seinästä keittiön niemekkeeseen asti tila on ylös asti auki, keittiö jälleen 3 metriä. Korkea tila on näyttävä, ja sen ehdottomasti halusimme, mutta haastettakin tulee. Valaistus on suunniteltava tarkkaan, sillä kovin usein ei kattoon sijoitettuja lamppuja vaihdeta. Lisäksi mietimme, pitääkö tilan mahdollinen kaikuminen huomioida jo nyt.

Tulisija tuo tunnelman

Olohuoneen reunaan tulee kamiina. Kamiinan paikan suunnittelimme (no joo myönnän, Mr T suunnitteli) niin, että se näkyy ensimmäisenä tultaessa eteisestä olohuoneeseen. Olohuone on 40 cm sisääntuloa alempana, mikä korostaa entisestään tulisijan roolia. Sekä maisemaa.

Miksi kamiina eikä takka?

Halusimme ehdottomasti elävää tulta, mutta koska maalämpötalossa tulen ei tarvitse lämmittää, päädyimme kamiinaan. Osittain myös kustannussyistä. Tosin haaveissamme oleva tanskalainen Rais Q 20 kamiina ei ole läheskään halvimmasta päästä. Keskeisellä paikalla kolmeen suuntaan avautuminen on ehdoton edellytys. Vinkkejä vastaavista, mutta edullisemmista, otetaan mielellään vastaan!



Rais Q 20. Kuva: deanforge.co.uk

Saako hormi näkyä?

Toki, mutta oleellisempaa on, saako hormi hallita näkymää. Kamiinaan tulee teräshormi. Jos hormi viedään katosta läpi, tulee sille pituutta noin 5 metriä. Kun itse kamiina on alle 2 metriä, viekö hormi liikaa huomiota?

Sisustussuunnittelijamme ehdotti, että hormi vietäisiin seinästä läpi ulkotakan hormiin. Ulkotakka saa kuitenkin näillä näkymin odottaa pari vuotta (ihan rehellisesti budjettisyistä), joten ei onnistu ei. Hormin värillä voi tietysti hieman vaikuttaa, mutta ehkä tässäkin pätee sisustajan sääntö: jos et voi piilottaa, korosta.

Pohdittavana on siis:

• Tuleeko olohuoneeseen tv? Äh, sen ratkaisin jo, tulee, piste.
• Pitääkö kaikuminen estää akustiikkalevyillä tms?
• Mistä kamiina?
• Hormi: näkymättömämpi valkoinen, korostettu musta vai konkurssi ulkotakan myötä, jolloin hormin saa piiloon?

Valintoja täynnä tämä rakentaminen.

Pohjapiirros-välilehdellä>> näet olohuone-ruokailutilan pohjapiirroksessa.