Näytetään tekstit, joissa on tunniste muutto. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste muutto. Näytä kaikki tekstit

tiistai 7. huhtikuuta 2015

Kotona ollaan!

Tämän vuoden pääsiäinen jää mieleen hieman muusta kuin mämmistä, suklaamunista ja lampaasta. Vaikka kaikkia näitäkin pääsiäiseemme kuului, niin kyllä se isoin juttu, yllätysmunista huolimatta myös Pee 1:lle, oli MUUTTO! Kyllä, täällä me nyt asutaan, viime torstaista lähtien. I-H-A-N-A-A!

Blogihiljaisuutta selittää laatikoiden purku-urakka, kun tavaroiden pitäisi pikku hiljaa löytää omille paikoilleen. Vaan hiljaa hyvä tulee, nyt meillä ei ole kiire enää minnekään.

Kuvia laitan, kunhan sisustus näyttää muultakin kuin muuttolaatikoilta. Paljastetaan nyt kuitenkin jotain pientä, tai itse asiassa aika suurta, ainakin jos Pee 1:ltä kysytään:

Lastenhuoneen kerrossänky lyhennettiin ja maalattiin sopivaksi.

4-vuotiaamme odotti uudessa kodissa eniten kerrossänkyyn pääsyä. Päädyimme lopulta kerrossänkyyn, jossa on leveämpi alasänky, johon Pee 2 siirtyi suoraan pinnasängystä. Tori.fistä löytynyt sänky lyhennettiin huoneeseen sopivaksi ja maalattiin pirteäksi. Ensimmäisenä iltana yläsängyssä nukkujaa odottivat Ryhmä Haun (jos sinulla ei ole pieniä poikia etkä tiedä Ryhmä Hauta, huoli pois!) Vainu ja Samppa ja alasängyssä Disneyn Salama ja Martti. Pee 2:n ensimmäisen illan "pääsen täältä itse pois!" -hurmoksen rauhoituttua yöt ovat sujuneet oikein hyvin.

Reilun vuoden sisällä koetun neljän muuton jälkeen nyt on jotenkin erityisen rauhallinen olo. Kotona on kiva olla.

sunnuntai 23. marraskuuta 2014

Hei me muutettiin!

Taas mentiin. Aamu valkeni siihen, että P1 ja P2 kiikutettiin mummon hoiviin, Mr T kävi hakemassa peräkärryn auton perään ja eikun sänkyjä ja laatikoita kantamaan.



Niin siis mitään aikakonetta emme valitettavasti ole kehittäneet, vaan kyse on jälleen väliaikaisesta muutosta. Majailimme pari kuukautta maapallon toiselle puolen reissanneen ystäväperheen talonvahteina, kävelymatkan päässä tontilta. Mutta koska tämäkin kiva loppui aikanaan, oli edessä muutto numero 3, vajaan vuoden sisään.

Tällä kertaa homma hoitui varsin sujuvasti, sillä suurimman osan (lue: lähes kaikki) laatikoista saimme jättää ystävien varastoon, mistä nöyrin kiitos heille! Mukaan lähti vain sänky, vaatteet ja tarpeelliset käyttötavarat. Huonekalut, astiat ja muut mukavuudet kun löytyvät kätevästi nykyisestä väliaikaiskodista. Mutta silti: mistä ihmeestä sitä tavaraa oli näinkin paljon taas kertynyt?!?

Seuraava muutto on maalis-huhtikuussa, ja se onkin sitte the muutto.

maanantai 8. syyskuuta 2014

Hei hei Helsinki

Tässä näkymä viikko sitten lauantailta:

Puuta ja kiveä -raksablogissa muutettiin

Muuttorekan takavalot katoavat hiljalleen kohti Päijät-Hämettä. Siihen päättyi 34 vuoden helsinkiläisyyteni.

Rekan sisällä näytti tältä:

Muuttoauto sisältä päin.


Lähes koko omaisuutemme mahtui yhteen rekkalastiin. Aika hurjaa. No toki asiaa helpottaa se, että viimeisten kuukausien aikana myin tori.fi:ssä mm. sohvan, ruokapöydän tuoleineen, työpöydän, kaapin, hyllyn, parit lamput jne. Eli korjattu lause kuuluu: lähes koko jäljelle jäänyt omaisuutemme mahtui yhteen rekkalastiin :)

Vuokrarekka toimi muuten hyvin, mutta käsijarru oli viime aikoina kuulemma temppuillut. Koska lasti purettiin jyrkähkössä mäessä, oli tuplavarmistus tarpeen:

Iso muuttokuorma tarvitsi käsijarrulle lisävarmistuksen

Muuttolaatikot päädyimme ostamaan Pelican Self Storagesta, sillä suurin osa tavaroistamme pysyy laatikoissa aina maalis-huhtikuuhun asti. Vieläkin voimassa oleva tarjous>>> 10 laatikkoa 15 eurolla oli hintansa väärti, sillä laatikot olivat yhtä käteviä muuttaa kuin muuttolaatikotkin.

Pelican Self Storagen muuttolaatikot olivat käteviä muutossa


Kaiken muutto- ja uuteenpaikkaanasettautumiskiireen keskellä blogin päivitys on jäänyt luvattoman vähille. Nyt asumme väliaikaisesti kävelymatkan päässä tontilta, joten kuvaamaankin pääsee useammin. Kiireessä on jäänyt myös sisäistämättä koko muutto ja elämänmuutos. Jäähyväiskyyneleetkin vuodatin nopeasti pakkaamisen keskellä. Muutoksen ymmärtäminen iskee kyllä vielä, varmaan useampaankin otteeseen. Vaan onneksi 100 kilometriä on lopulta lyhyt matka. Ja tässä lähellä meillä puolestaan on se, mitä odottaa.